Kuva-analyysin keinot -Kotitentti

Formalistinen (syntaktinen) kuva-analyysi

Formalistinen analyysi keskittyy kuvan rakenteeseen ja muoto-ominaisuuksiin. Tarkastelu perustuu taideteoksen esittämiin viivan, värien, massan tai volyymin ominaisuuksiin. Lähestymistavan vahvuus on siinä, että se kohtaa teoksen ilman takautumia muihin ominaisuuksiin. Abstraktin taiteen geometrisen muodot syrjäyttivät luonnonmuodot, jolloin tämä analyysitapa nousi suosioon 1900-luvun alussa.

Syntaktinen kuva-analyysi pohdiskelee kuvan syntaksia sommittelukeinojen, kuten kuvan pinnan ja rajauksien, muodon, viivan, pisteen, liikkeen, suunnan, valon, varjon, värin ja rytmin avulla. Kuva nähdään tässä pintana, jolle on aseteltu erilaisia hahmoja, värejä, eri suuntaan kulkevia viivoja ja pinnanmuotoja. Se, mitä kuvat esittävät ei ole merkityksellistä.

Wassily Kadinsky, 1900- luvun alkupuoli

Mielestäni kuva on hyvin levoton. Silmä vaeltaa teosta katsoessa paikasta toiseen, välillä on jopa nostettava katse pois kuvasta. Yksityiskohtien tarkastelu vaatii keskittymistä, sillä kokoajan löytyy jotakin uutta ja mielenkiintoista katseltavaa. Koko taidetoksen pinta on ansiokkaasti täytetty väreillä, viivoilla ja ennen kaikkea muodoilla. Sommittelu on onnistunut, sillä taiteilija on käyttänyt hyväksi koko kuvan alaa. Rytmi on hyvin voimakas, tuntuu kuin kuvassa olisi paljonkin liikettä. Värit ovat näyttävän kirkkaat ja tunnelma valoisa, löytyy kuvasta toki myös tummia varjoja. Työssä on käytetty niin kylmiä kuin lämpimiäkin värejä. Osa muodoista on pyöreitä, osa taas kulmikkaita ja kantikkaita. Löydän myös sahalaitaa ja ”hapsuisia” muotoja. Kuvan liike tuntuu kehämäiseltä, niin että se päättyy keskelle.

Ikonologinen kuva-analyysi

Ikonografisessa analyysissa pohditaan muun muassa teoksen aihetta, kertomuksia ja vertauskuvia: pyritään selittämään aiheen sopimuksenvarainen merkitys kirjallisten ja kuvallisten esitystraditioiden tuntemuksen pohjalta, ja tehdään esimerkiksi kuva-aiheiden vertailevaa tutkimusta. Ikonografisessa analyysissa kuva representoi jotakin tunnetun käytännön vuoksi, esimerkiksi koira representoi uskollisuutta tai hyveellisyyttä, luuranko kuolemaa ja pahuutta.

Ikonologia pyrkii tulkitsemaan aiheen sisäistä merkitystä ja sisältöä, kuten kuvan välittämää mailmankatsomusta. Ikonografisessa tutkimuksessa on olennaista selvittää miten teoksen syntyajan katsomusjärjestelmät ja aatteelliset virtaukset ilmenevät teoksessa.

Analyysi vaatii taustalla olevien kulttuuristen piirteiden tuntemusta sekä monen eri alueen tuntemusta. Analyysin heikkous onkin merkittävä kontekstisidonnaisuus.

Erwin Panofskyn (1892-1968) vaiheteoria on hyvin kuuluisa . Hänen metodi korostaa sitä, ettei ole syytä analysoida ainoastaan taideteoksen tyylillisiä ja formaaleja ominaisuuksia, vaan myös niiden sisältöä ja sisäisiä merkityksiä. Se merkitsee, että otetaan huomioon myös, miten teoksen aihe on valittu, mitä on kuvattu, kuka työn on tehnyt, mikä on teoksen syntyajankohta, epookki ja kulttuurinen konteksti.

Eero Järnefelt, Kaski / Raatajat rahanalaiset 1893

Teoksessa on nähtävissä paljon erilaisia vertaukuvia, jotka kertovat ajasta jolloin kuva on maalattu. Teoksen on sanottu olevan kannanotto ajan kurjuudesta ja köyhyydestä. Historian mukaan tuona aikana Suomessa elettiin vuotta, jolloin viljasato oli huono ja ihmiset kärsivät nälänhädästä. Kuvan raatajat ovat selvästi köyhiä, koska tekevät raskasta, ruumillista työtä. ”Rahanalaiset” viittaavat palkollisiin. Kuvan henkilöt kaskeavat epätoivoisesti peltoa viljalle. Ravinnon puute näkyy esimerkiksi etualalla olevasta miehen vartalosta, sillä revenneen paidan alta paljastuu luiseva käsi. Lisäksi on tulkittu, että kuvan nuoren tytön vatsa on turvonnut, toisinsanoen pöhöttynyt.

Nuori tyttö on keskeinen kuvassa. Katse kiinnittyy häneen väistämättä. Ilme ja olemus kertovat kurjuudesta. Katse on hyvin koskettava. Valkean savun on sanottu muodostavan sädekehän tytön päälaelle, joka tekee kuvasta myös uskonnollisen.

Kuvan taka-alalla näkyy kaunis vehreä metsä. Se saattaa kuvastaa toivoa paremmasta. Kauempana taivas on siellä kirkas ja pilvet vaaleita.

Kokemuksellinen (reseptiokeskeinen) kuva-analyysi

Kokemuksellinen eli reseptiokeskeinen kuva-analyysin huomio keskittyy vastaanottajan saamiin elämyksiin, joita kuva tuottaa. Tämä lähestymistapa on poikkeuksellinen. Katsoja luo kuvan sisällön ja tunnelman. Tämän vuoksi lopputulos on hyvin erilainen, katsojasta riippuva.

Katsoja analysoi kuvaa ja miettii omia lähtökohtiaan sille, mikä tekee kuvasta kiinnostavan. Tällöin esille voi nousta useampiakin, keskenään erilaisia tulkintoja. Näiden tulee kuitenkin olla hyvin perusteltuja, jotta erilaisista näkemyksistä voidaan keskustella.

Omassa kuvassani eletään 90- luvun alkua. Kesä on kauneimmillaan. Kuvassa ovat itseni lisäksi äiti, isä sekä tädin mies. Täti on kameran takana ottamassa kuvaa. Olemme kaupungin työläisten kesämökillä uimassa ja saunomassa. Pidän erityisesti paikasta, koska ranta on syvä ja laiturilta saa hyppiä mereen. On meillä omakin mökki, mutta ranta ei vaan ole yhtä syvä.

Ilmeeni on iloinen ja nauran kuvassa. Hiukset ovat kosteat, joten olen jo käynyt uimassa. Taidan olla melko onnellinen. Miehillä taitaa olla saunominen vielä kesken.

Kuva tuottaa minulle vahvoja elämyksiä. Siihen liittyy vahvoja, onnellisia tunteita. Olen aina rakastanut uimista, varsinkin luonnonvesissä ja se näkyy tästäkin kuvasta. Istumme rantakalliolla ja meillä ei ole kiire minnekään. Nautimme kesäillasta. Illasta, koska kävimme uimassa aina kesäiltaisin vanhempien töiden jälkeen. Loma-ajat vietettiin omalla kesäpaikalla.

Semioottinen kuva-analyysi

Semiotiikka on tieteenala, jossa kulttuurin, yhteiskunnan ja yhtä lailla esimerkiksi luonnonilmiöitä tarkastellaan merkkeinä. Semioottinen kuva-analyysi lähtee ymmärtämään teoksen merkitystä merkeistä ja merkkikielestä. Merkkejä tutkitaan ja analysoidaan, jotta niiden tarkoitus ja sanoma saadaan selville. On myös mietittävä merkkien keskinäisiä vaikutussuhteita, eli miten asiat liittyvät toisiinsa. Merkit voidaan nähdä pieninä yksityiskohtina tai laajempina kokonaisuuksina.

Saussuren teorian mukaan merkillä voi olla kaksi tasoa, jotka ovat ilmaisu ja sisältö. Hän jakaa myös merkkijoukot kahtia; paradigmaattiseen(sisältö) ja syntagmaattiseen (merkkien keskinäiset suhteet).

Semiotiikkaan liittyy intertekstuaalisuus; teos voi rakentua jonkun aiemman teoksen pohjalle. Tällöin teoksen merkityksen selvittämiseen tarvitaan aiempien teosten tutkiskelua.

Mainoskuva, Dior 2011

Kuvassa on pariisilainen nainen. Leijuvan naisen taustalla siintää Eiffel- torni. Pariisia pidetään yhtenä maailman muotikeskuksena ja usein ranskalaisia naisia ihannoidaan. Naisen ilme on itsevarma ja jokseenkin viettelevän seksikäs. Tällä halutaan ehkä viestiä, että käyttämällä hajustetta itsevarmuus kasvaa. 

Naisen olkapäällä on ruusu, joka viittaa mahdollisesti siihen että hajuveden tuoksu on ihana kuten ruusunkin. Pinkkiin mekkoon pukeutunut nainen liitää kevyesti ilmapalloilla kohti taivasta ja mukaansa hän on halunnut ottaa pullollisen tuoksua. Pinkki mekko on hyvin tyttömäinen, joten kohderyhmänä ovat ehkä nuoret naiset. Mallin look ei ole liian huoliteltu, vaan esimerkiksi hiukset ovat auki.

Kuva on hyvin tyypillinen kosmetiikkamainos. Mainoksessa kuvataan läheltä kaunista mallia, johon halutaan liittää kauneustuote. Valmistaja antaa oletuksen siitä, että heidän tuotteellaan luodaan ihana nainen, tässä tapauksessa kuin tyylikäs ranskatar.