Formalistinen
(syntaktinen) kuva-analyysi
Formalistinen analyysi keskittyy kuvan rakenteeseen ja
muoto-ominaisuuksiin. Tarkastelu perustuu taideteoksen esittämiin viivan,
värien, massan tai volyymin ominaisuuksiin. Lähestymistavan vahvuus on siinä,
että se kohtaa teoksen ilman takautumia muihin ominaisuuksiin. Abstraktin
taiteen geometrisen muodot syrjäyttivät luonnonmuodot, jolloin tämä
analyysitapa nousi suosioon 1900-luvun alussa.
Syntaktinen kuva-analyysi pohdiskelee kuvan syntaksia sommittelukeinojen,
kuten kuvan pinnan ja rajauksien, muodon, viivan, pisteen, liikkeen, suunnan,
valon, varjon, värin ja rytmin avulla. Kuva nähdään tässä pintana, jolle on
aseteltu erilaisia hahmoja, värejä, eri suuntaan kulkevia viivoja ja
pinnanmuotoja. Se, mitä kuvat esittävät ei ole merkityksellistä.
Wassily Kadinsky, 1900- luvun alkupuoli |
Mielestäni kuva on hyvin levoton. Silmä vaeltaa teosta katsoessa paikasta toiseen, välillä on jopa nostettava katse pois kuvasta. Yksityiskohtien tarkastelu vaatii keskittymistä, sillä kokoajan löytyy jotakin uutta ja mielenkiintoista katseltavaa. Koko taidetoksen pinta on ansiokkaasti täytetty väreillä, viivoilla ja ennen kaikkea muodoilla. Sommittelu on onnistunut, sillä taiteilija on käyttänyt hyväksi koko kuvan alaa. Rytmi on hyvin voimakas, tuntuu kuin kuvassa olisi paljonkin liikettä. Värit ovat näyttävän kirkkaat ja tunnelma valoisa, löytyy kuvasta toki myös tummia varjoja. Työssä on käytetty niin kylmiä kuin lämpimiäkin värejä. Osa muodoista on pyöreitä, osa taas kulmikkaita ja kantikkaita. Löydän myös sahalaitaa ja ”hapsuisia” muotoja. Kuvan liike tuntuu kehämäiseltä, niin että se päättyy keskelle.
Ikonologinen kuva-analyysi
Ikonografisessa analyysissa pohditaan muun muassa teoksen aihetta,
kertomuksia ja vertauskuvia: pyritään selittämään aiheen sopimuksenvarainen
merkitys kirjallisten ja kuvallisten esitystraditioiden tuntemuksen pohjalta,
ja tehdään esimerkiksi kuva-aiheiden vertailevaa tutkimusta. Ikonografisessa
analyysissa kuva representoi jotakin tunnetun käytännön vuoksi, esimerkiksi
koira representoi uskollisuutta tai hyveellisyyttä, luuranko kuolemaa ja
pahuutta.
Ikonologia pyrkii tulkitsemaan aiheen sisäistä merkitystä ja sisältöä,
kuten kuvan välittämää mailmankatsomusta. Ikonografisessa tutkimuksessa on
olennaista selvittää miten teoksen syntyajan katsomusjärjestelmät ja
aatteelliset virtaukset ilmenevät teoksessa.
Analyysi vaatii taustalla olevien kulttuuristen piirteiden tuntemusta sekä
monen eri alueen tuntemusta. Analyysin heikkous onkin merkittävä
kontekstisidonnaisuus.
Erwin Panofskyn (1892-1968) vaiheteoria on hyvin kuuluisa . Hänen metodi
korostaa sitä, ettei ole syytä analysoida ainoastaan taideteoksen tyylillisiä
ja formaaleja ominaisuuksia, vaan myös niiden sisältöä ja sisäisiä merkityksiä.
Se merkitsee, että otetaan huomioon myös, miten teoksen aihe on valittu, mitä
on kuvattu, kuka työn on tehnyt, mikä on teoksen syntyajankohta, epookki ja
kulttuurinen konteksti.
Teoksessa on nähtävissä paljon erilaisia vertaukuvia, jotka kertovat ajasta jolloin kuva on maalattu. Teoksen on sanottu olevan kannanotto ajan kurjuudesta ja köyhyydestä. Historian mukaan tuona aikana Suomessa elettiin vuotta, jolloin viljasato oli huono ja ihmiset kärsivät nälänhädästä. Kuvan raatajat ovat selvästi köyhiä, koska tekevät raskasta, ruumillista työtä. ”Rahanalaiset” viittaavat palkollisiin. Kuvan henkilöt kaskeavat epätoivoisesti peltoa viljalle. Ravinnon puute näkyy esimerkiksi etualalla olevasta miehen vartalosta, sillä revenneen paidan alta paljastuu luiseva käsi. Lisäksi on tulkittu, että kuvan nuoren tytön vatsa on turvonnut, toisinsanoen pöhöttynyt.Nuori tyttö on keskeinen kuvassa. Katse kiinnittyy häneen väistämättä. Ilme ja olemus kertovat kurjuudesta. Katse on hyvin koskettava. Valkean savun on sanottu muodostavan sädekehän tytön päälaelle, joka tekee kuvasta myös uskonnollisen.Kuvan taka-alalla näkyy kaunis vehreä metsä. Se saattaa kuvastaa toivoa paremmasta. Kauempana taivas on siellä kirkas ja pilvet vaaleita.
Kokemuksellinen
(reseptiokeskeinen) kuva-analyysi
Kokemuksellinen eli reseptiokeskeinen kuva-analyysin huomio keskittyy
vastaanottajan saamiin elämyksiin, joita kuva tuottaa. Tämä lähestymistapa on
poikkeuksellinen. Katsoja luo kuvan sisällön ja tunnelman. Tämän vuoksi
lopputulos on hyvin erilainen, katsojasta riippuva.
Katsoja analysoi kuvaa ja miettii omia lähtökohtiaan sille, mikä tekee
kuvasta kiinnostavan. Tällöin esille voi nousta useampiakin, keskenään
erilaisia tulkintoja. Näiden tulee kuitenkin olla hyvin perusteltuja, jotta
erilaisista näkemyksistä voidaan keskustella.
Omassa kuvassani eletään 90- luvun alkua. Kesä on kauneimmillaan. Kuvassa ovat itseni lisäksi äiti, isä sekä tädin mies. Täti on kameran takana ottamassa kuvaa. Olemme kaupungin työläisten kesämökillä uimassa ja saunomassa. Pidän erityisesti paikasta, koska ranta on syvä ja laiturilta saa hyppiä mereen. On meillä omakin mökki, mutta ranta ei vaan ole yhtä syvä.
Ilmeeni on iloinen ja nauran kuvassa. Hiukset ovat kosteat, joten olen jo käynyt uimassa. Taidan olla melko onnellinen. Miehillä taitaa olla saunominen vielä kesken.Kuva tuottaa minulle vahvoja elämyksiä. Siihen liittyy vahvoja, onnellisia tunteita. Olen aina rakastanut uimista, varsinkin luonnonvesissä ja se näkyy tästäkin kuvasta. Istumme rantakalliolla ja meillä ei ole kiire minnekään. Nautimme kesäillasta. Illasta, koska kävimme uimassa aina kesäiltaisin vanhempien töiden jälkeen. Loma-ajat vietettiin omalla kesäpaikalla.
Semioottinen kuva-analyysi
Semiotiikka on tieteenala, jossa kulttuurin, yhteiskunnan ja yhtä lailla
esimerkiksi luonnonilmiöitä tarkastellaan merkkeinä. Semioottinen kuva-analyysi
lähtee ymmärtämään teoksen merkitystä merkeistä ja merkkikielestä. Merkkejä
tutkitaan ja analysoidaan, jotta niiden tarkoitus ja sanoma saadaan selville.
On myös mietittävä merkkien keskinäisiä vaikutussuhteita, eli miten asiat
liittyvät toisiinsa. Merkit voidaan nähdä pieninä yksityiskohtina tai
laajempina kokonaisuuksina.
Saussuren teorian mukaan merkillä voi olla kaksi tasoa, jotka ovat ilmaisu
ja sisältö. Hän jakaa myös merkkijoukot kahtia; paradigmaattiseen(sisältö) ja
syntagmaattiseen (merkkien keskinäiset suhteet).
Semiotiikkaan liittyy intertekstuaalisuus; teos voi rakentua jonkun aiemman
teoksen pohjalle. Tällöin teoksen merkityksen selvittämiseen tarvitaan aiempien
teosten tutkiskelua.
Kuvassa on pariisilainen nainen. Leijuvan naisen taustalla siintää Eiffel- torni. Pariisia pidetään yhtenä maailman muotikeskuksena ja usein ranskalaisia naisia ihannoidaan. Naisen ilme on itsevarma ja jokseenkin viettelevän seksikäs. Tällä halutaan ehkä viestiä, että käyttämällä hajustetta itsevarmuus kasvaa.Naisen olkapäällä on ruusu, joka viittaa mahdollisesti siihen että hajuveden tuoksu on ihana kuten ruusunkin. Pinkkiin mekkoon pukeutunut nainen liitää kevyesti ilmapalloilla kohti taivasta ja mukaansa hän on halunnut ottaa pullollisen tuoksua. Pinkki mekko on hyvin tyttömäinen, joten kohderyhmänä ovat ehkä nuoret naiset. Mallin look ei ole liian huoliteltu, vaan esimerkiksi hiukset ovat auki.Kuva on hyvin tyypillinen kosmetiikkamainos. Mainoksessa kuvataan läheltä kaunista mallia, johon halutaan liittää kauneustuote. Valmistaja antaa oletuksen siitä, että heidän tuotteellaan luodaan ihana nainen, tässä tapauksessa kuin tyylikäs ranskatar.