MÄKILÄHTÖ- Lönnströmin taidemuseossa

"Näyttelyn Mäkilähtö taiteilijat ovat suomalaisen nykykuvanveiston kärkinimiä. Neljän Tampereen seudulla asuvan taiteilijan näyttely peilaa taiteen – ja elämän – peruskysymyksiä. Esiin nousevat havainto ja tilan kokemus, ihmisyys ja luonto. Näyttely on suunniteltu Lönnströmin taidemuseoon." (Lainaus taidemuseon kotisivuilta)

Näyttelyssä on esillä useita upeita töitä. Itseäni eniten puhutteleva teos on Matti Kalkamon Balkan Piñata, 2001. Teoksessa on "jätteestä" valmistettuja , hyvin pelottavan näköisiä koiramaista olentoja. Yksi hahmoista roikkuu köydestä, pää lattiia kohden.

Koirat ovat mielestäni kapisia kulkukoiria. He ovat laittaneet julmasti oman lajinsa edustajan köyden jatkoksi ja katselevat tätä. Teoksen nimessä mainitaan piñata, joka yleensä on leikki tai peli (huvittelumuoto), jossa narusta roikkuvaa artikkelia lyödään niin kauan, kunnes se rikkoutuu. Oma näkemykseni on, että tässä työssä muut otukset huvittelevat narussa roikkuvan kustannuksella. Tapa on julma ja brutaali. Tilanne viittaa teoksen nimen perusteella ehkä itään ja sen levottomuuksiin sekä sisäisiin ristiriitoihin, esimerkiksi Kosovon tilanteeseen. Tässä työssä nousee esiin ihmisyyden kysymyksiä.

Matti Kalkamo, Balkan Piñata, 2001, lujitemuovi, roskat; Out of the Flock, 2011, alumiini; All You Bleed, 2009-2011, vaneri, tulitikut (Kuva Lönnströmin taidemuseo)

Taidekasvatus

Marjo Räsänen painottaa teoksessaan Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus, että kokonaisvaltainen ja johdonmukainen taideopetuksen suunnitteleminen edellyttää, että opettaja on tietoinen erilaisista taideteorioista ja niiden vaikutuksista käytäntöihinsä. Räsäsen mukaan taideopetus lähtee liikkeelle filosofisista kysymyksistä, erityisesti estetiikan näkökulmasta katsottuna. Tämän näkökulman kautta opetuksen ensisijaiseksi tavoitteeksi nousee oppilaan kyky ymmärtää erilaisia ilmenemismuotoja sekä rakentaa kuvia tekemällä ja tulkita identiteettiään (Räsänen.19-24). Kolmioleipämallin kolmas kerros; käsitys kuvallisesta kehityksestä syntyy oppimis- ja taideteorian yhdistelmänä. Oppimismallien merkitys ilmenee myös siinä, millaiseen vuorovaikutukseen opetus perustuu. Leivän toisen kerroksen käsitys kasvatuksesta perustuu tiedonkäsittelyä painottavaan oppimiskäsitykseen, jossa oppiminen perustuu oppijan kokemuksille (Räsänen, 36-38).

Oman taidekasvatushampurilaiseni tarkoitus oli ensisijaisesti olla mahdollisimman houkutteleva ja helposti lähestyttävä. Samaa ajattelen myös omasta kuvataiteen opetuksestani; toivon sen muodostuvan sellaiseksi kokonaisuudeksi, jossa oppilaiden on helppo lähestyä oppiainetta ja toisaalta opetus innostaa tekemään ja kokeilemaan sekä ennen kaikkea nauttimaan. Oma leipäni oli enemmänkin makea ja kakkumainen sekä äärimmäisen värikäs.

Rakensin oman taidekakkuni ympyrän muotoiselle alustalle. Pohja, johon kiinnitin kaikki yksityiskohdat, toimii ikään kuin opetuksen pohjana eli opetussuunnitelmana. Kaikki kakun täyte tarrautuu loppukädessä vakaaseen pohjaan, joka pyöreällä muodollaan kuvastaa kokoaikaista eteenpäin suuntautuvaa liikettä.  Mielestäni myös opetussuunnitelma kehittyy ajassa. Vaikka pohja itsessään on vahva, se on silti yksinään kovin tylsä ja mitään sanomaton. Opettajan tehtävä onkin koota pohjaan sopivat täytteet, ne kaikkein herkullisimmat.

Äkkiseltään katsottuna kakku näyttää syötävältä. Kuitenkin lähempi tarkastelu paljastaa, että vain osa kakun raaka-aineista on oikeasti syötäväksi tarkoitettua ja todellista. Suurin osa kuorrutteesta on keinotekoista ja syömäkelvotonta. Kakun päällinen on heterogeenistä ja jokainen täyte vaatii lähempää tarkastelua omana artikkelinaan. Ajattelen, että myös kuvaamataidon oppiaine mielletään helposti tietynlaiseksi kokonaisuudeksi, jossa opetetaan piirtämään ja maalaamaan. Todellisuudessa, jos pääsee sisälle kuvaamataidon oppiaineeseen, huomaa että kuvataiteen maailma on hyvin moninainen ja useat asiat vaativat lähempää tarkastelua ja pureskeltavaa. Kaikki oppiaineen luonteeseen liittyvä ei ole todellisuutta vaan myös keinotekoiselle ja mielikuvitukselle pitää jättää tilaa. Jokainen täyte voidaan liittää myös oppilaisiin; kaikki ovat erialisia. Opettajan (ennen kaikkea vaikea) tehtävä on tunnistaa oppilaiden henkilökohtaiset vahvuudet ja ohjata heitä hyödyntämään niitä.

Kakun kuorrutus ei ole nätti tai tietyn kaavan mukainen (niin kuin kakut yleensä ovat). Tämä viittaa luovuuteen, jokainen saa asettaa henkilökohtaiset täytteensä parhaaksi katsomallaan tavalla. Oma taidenäkemykseni on jokseenkin mimeettinen, sillä näen kuvallisen kehityksen omalla painollaan etenevänä luonnollisena prosessina, joka parhaimmillaan johtaa yksilölliseen ilmaisuun (Räsänen, 61). Kenenkään oppilaan ei mielestäni tarvitse kopioida opettajan tai toistensa tuotoksia. Oppimisprosessiin kuuluu vuorovaikutus ja keskustelu. Minkälainen keskustelu saadaan aikaan 22 samanlaisesta työstä? Tai vastaavasti tilanteessa, jossa jokainen oppilas on toteuttanut omat visionsa ja ideansa? Tietysti oppilailta odotetaan ja vaaditaan jonkinlaista tekniikoiden hallintaa, mutta niiden soveltaminen saa mielestäni jäädä lapsen omaan harkintaan. Vapaassa tekemisessä on tietenkin raamit, niin kuin kakussakin. Eihän täytteet pursua liiaksi pohjan yli.

Lähde

Räsänen, M. 2008. Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus. Gummerus

Ihmishahmon luonnostelua

Ihmishahmon luonnostelua

Ihmishahmon piirtäminen on mielestäni kaikkein vaikeinta. Mittasuhteiden hahmottaminen ja mallintaminen on haastavaa. Kuvassa on erilaisia luonnosteluja luokkakavereista. Varsinkin viimeisistä hahmotelmista huomaa, että luonnostelu tehtiin aikaa vastaan (lopussa aikaa oli vain muutamia kymmeniä sekunteja).

Haastavinta oli, että mallit olivat monimutkaisissa asennoissa. Mittasuhteita piti miettiä entistä tarkemmin. Ymmärsin harjoituksen kautta sen, että paremmaksi piirtäjäksi voi tulla vain harjoittelemalla. Lisäksi ihmisen mittasuhteet tulee miettiä tarkasti, jotta kuva ei ole vääristynyt katsojan silmään.

Grafiikka

T.p.l´a 3/4      "Laituri"

Erilaisia vedoksia

Grafiikka kaiverrettiin vaahtomuoville (styrox). Halusin täyttää koko 15x15 kokoisen alustani ja päädyin pelkistettyyn viivoitukseen. Rytmiä tulee viivojen suunnan vaihtelusta. 

Grafiikka painettiin silkkipaperille. Tein kaikenkaikkiaan neljä eri vedosta. Halusin valita vahvat vastavärit, keltaisen ja violetin ja nämä päätyivätkin kehystettyyn työhön. Valitettavasti keltainen maali on muuttunut hieman "tunkkaiseksi" kuivuessaan. Olen tyytyväinen työn ulkoasuun, se on eläväinen ja simppeli.

Pullovärimaalauksen dokumentointia

 

Pullovärimaalaus oli hieno kokemus, sillä ensimmäistä keraa maalasin "ilman päämäärää" ja ilman tavanomaisia maalaamisvälineitä. Värien levittäminen tyhjään paperiin satunnaisesti oli vapauttavaa. Jokainen veto teki työtä valmiimmaksi ja jossain vaiheessa piti vain todeta, että "nyt riittää". Ylemmässä työssä käytin värin levittämiseen apuna muovinpalaa ja alemmassa työssä aaltopahvia.

Kävimme palautekeskustelua valmiista töistä. Oli hienoa nähdä, kuinka uskomattoman upeita töitä oli valmistunut näin vapaamuotoisen prosessin päätteeksi. Hauskaa oli huomata, kuinka paljon keskustelua valmiit työt herättivät. Jokaisella oli oma näkemys siitä, mitä kuvassa mahdollisesti tapahtuu tai mitä erilaiset muodot muistuttavat.

Tämä työ osoitti, että joskus on paikallaan valmistaa jotain ilman sen suurempaa harkintaa. Tekniikka soveltuu erinomaisesti niille, jotka ovat epävarmoja omasta osaamisestaan -tässä ei nimittäin voi epäonnistua mitenkään ja jokainen pystyy luomaan huomaamattaan jotakin mielenkiintoista ja kaunista, kuten käydyt arviointikeskustelut osoittivat.

Oma taidekäsitykseni

Suhteeni taiteeseen on selkeästi muuttunut ajan myötä. Olen oppinut nauttimaan erilaisesta ja monipuolisemmasta taiteesta sekä taiteen tekijöiden kunnioitus ja arvostaminen on kasvanut. Lisäksi taiteen historia on alkanut kiinnostaa enemmän. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että sekä alakoulussa kuin yläkoulussa ja lukiossa minua ovat opettaneet innostavat ja kuvataiteelle eläneet opettajat. Yläkoulussa ja lukiossa kävimme taidematkoilla Helsingissä sekä Tallinnassa saakka tutkimassa vanhaa arkkitehtuuria. Nykyään käyn aivan liian harvoin gallerioissa ja näyttelyissä. Olen aina nauttinut kuvataiteen tekemisestä, mutta en ole koskaan kokenut olevani siinä kovinkaan hyvä. Esimerkiksi ihmisten piirtäminen on mielestäni erittäin haastavaa. Aiemmin mielsin ”oikeaksi” taiteeksi lähinnä esittävän maalaustaiteen ja veistokset. Nyttemmin olen alkanut pitää myös erilaisista installaatioista ja valokuva-taiteesta. Taiteessa on mielestäni mielenkiintoisinta töissä piilevät sanomat ja merkitykset. 

Taide- sanan merkitys on hyvin laaja ja moninainen. Taiteen olennaisin tehtävä on herättää katsojassa tunteita. Oma rajani taiteen hyväksymisessä menee siinä, jos teos aiheuttaa liiaksi inhoa. Esimerkiksi kiduttaminen tai kehon eritteet eivät sovellu käytettäväksi taiteessa. Puhuimme luonnolla Teemu Mäen teoksesta Sex And Death montaasissa My Way, a Work in Progress, jossa taiteilija muun muassa tappaa kissan ja masturboi sen kuolleen ruumiin päälle (lainattu Mäen kotisivuilta):

” Erityisen paljon teoksessani on ihmisiä suututtanut kissantappoon liittämäni seksi. Tapettuani kissan, masturboin ja suihkutin sperman kissan irtilyödyn pään päälle. Kohtauksen oli tarkoitus näyttää samalta kuin niin kutsuttu "money shot" pornoelokuvissa.

Videoteoksessani oli muitakin vastaavia kohtia, mutta niissä väkivallan ja spermalla "todistamisen" kohteena olin minä itse tai raha. Löin päätäni seinään, poltin kättäni tulessa, viiltelin käsivarsiani ja suoritin siemensyöksyt haavoihini. Viilsin myös sormieni päät auki, tahrasin niillä sadan markan setelin ja tämän jälkeen siemensyöksyin sille, minkä jälkeen poltin setelin ja lopuksi vielä Suomen lipun”

Halusin ymmärtää enemmän Mäen lähtökohtia työlle. Hän on esseessään (julkaistu esseekokoelmassa Näkyvä pimeys – esseitä taiteesta, filosofiasta ja politiikasta Like/Kuva, 2005) selittänyt työtään muun muassa seuraavilla lähtökohdilla:

” Halusin nostaa esiin kysymyksen väkivallan katsomisen mielihyvästä ja toivoin, että tämä selittämätön väkivalta näyttäytyisi teoksessa niin totena, juuri selitysten ja tarkoitusten puutteen vuoksi, että se saisi myös teoksessa olevat muut väkivallan muodot tuntumaan väkivallalta, ei vain jonkin dynaamisen ja symbolisen representaatiolta”

Vaikka taiteilija on työllään hakenut ihmisten voimakkaita reaktioita ja keskustelua esimerkiksi väkivallasta, niin mielestäni edellä mainitussa teoksessa reaktiokrtoimet on ylitetty ja pahasti. Työn funktiota ei voi järkellä ymmärtää ja inho on sanoin kuvaamattoman voimakasta. Pahinta kaikista on, että Mäki häpäisi viattoman kissan ruumiin.

Taiteen tehtävänä on muun muassa viihdyttää ihmisiä, ottaa kantaa yhteiskunnan epäkohtiin, kuvastaa aikaa ja ajalle ominaisia ilmiöitä sekä todellisuutta. Taide voi myös toimia itsetutkistelun välineenä ja sillä onkin usein terapeuttista merkitystä. Taide on myös tapa tarkastella ympäristöä ja sen rakennetta sekä muotoja. Mielestäni taiteen merkitys ihmisille on suuri vaikkakin se on usein tiedostamatonta; teemme jokapäiväisestä elämästämme kauniimpaa esimerkiksi sisustamalla kotia erilaisilla kuvilla. Myös elokuvat ja teatteriesitykset, joista suuresti nautimme, ovat taidetta.

Roolikuvia