Yhteiskunta tarjoaa meille päivittäin nähtävää ja koettavaa. Jokainen "imee" itseensä asioita, ihan tahtomattaankin. Reality, lifestyle, Wikileaks... Onko mikään enään salaista? Ihmisten mielipiteet ja käyttäytyminen muovautuvat meille annettujen mallien kautta. Mikä juuri nyt on muotia, minkälainen on ekologisesti valveutunut kansalainen, mitä Bekhamin roskiksesta on löytynyt viimeviikolla? Mediatalouden professori Robert Picardkertoo seuraavaa: "Tv-kanavien määrä Euroopassa on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa ja aikakauslehtien määrä nelinkertaistunut 25 vuodessa. Sanomalehtien sivumäärä on vuosisadassa kolminkertaistunut. Maailmassa julkaistaan joka päivä tuhat uutta kirjaa. Uuden informaation määrä kasvaa vuosittain 30 prosenttia".Miten niin Ähky!? Toisaalta mediakentän pirstaloituminen on tuoreen tutkimuksen mukaan johtanut jo turtumiseen: ihmiset keskittävät mediakulutuksensa vaihtoehtojen määrästä riippumatta yleensä yhteen sanomalehteen, yhteen tai kahteen radioasemaan ja kolmesta neljään tv-kanavaan
(Taloussanomat)
Media ja erityisesti keltainen lehdistö määrää sen mikä on "oikein". Ajan ilmiöistä ja kuuluisista henkilöistä kerrotaan asioita, jotka eivät välttämättä edes pidä paikkaansa. Näiden kirjoitusten perusteella lukijat leimaavat ihmiset ja asiat joko hyviksi tai pahoiksi, tarkistamatta asioiden oikeaa laitaa.
Mediavirrasta olisikin hyvä suodattaa se kaikkein tärkein. Mutta miten? Mediakriittisyyttä tulisi opettaa jo lapsille. Ajatus siitä, että kaikki painettu ei ole totta on hyvä mieltää jo pilttinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti