Perspektiivipiirros

Työn kautta tutustuttiin perspektiivioppiin sekä kultakauden maalausten ikonologiaan.

Perspektiivi toteutettiin yhden pakopisteen kautta. Kuvaan tuli luoda jonkinlainen huone. Valmiiseen huoneeseen lisättiin jostakin kultakauden teoksesta jokin mielenkiintoinen henkilö. Omassa huoneessani on Magnus Enckellin Poika ja pääkallo (hiilipiirros 1893). Asetelma on vaikuttava, sillä täysin tyhjässä talossa on vain yksi henkilö, joka keskittyy herkeämättä lattialla olevaan pääkalloon.

Perspektiivi

Perspektiivioppi on hyvä ottaa mielestäni jo alakoulussa, sillä se kehittää avaruudellista hahmotuskykyä. Lisäksi oman kokemuksen mukaan oppilaat pitävät erityisesti sellaisesta työskentelystä, jossa yksinkertaisella tavalla -tässä "viivoja vetämällä", saadaan aikaan jotakin näyttävää. Huoneen tai ympäristön rakentamista ei malttaisi lopettaa ollenkaan.

Myrskyn jälkeen, sattumanvaraisuudesta esittävään

Sattumanvaraisessa maisemakuvassa tutustuttiin värioppiin ja yhden värin moniin sävyihin.Työn alussa paperi siveltiin puhtaalla vedellä. Tämän jälkeen paperille roiskittiin erisävyisiä vesivärejä. Paperia kallistelttiin vielä niin, että värit sekoittuivat keksenään sattumanvaraisesti.
Värien kuivumisen jälkeen työtä alettiin hahmotella niin, että sattumanvaraisia kohtia paperista pyrittiin saamaan esittäväksi. Omassa työssäni oli kauniita kirkkaan ja tumman sävyjä, ja näin heti myrskyn jälkeisen kirkkauden. Lisäsin kuvan tehosteeksi hieman liitua, jotta ajatus näkyy selkeämmin paperilla.

Myrskyn jälkeen

Työn idea oli mahtava. Lisäksi lopputulos näyttää mielestäni kauniilta, ja mikä hienointa, se syntyi sattumanvaraisesti. Joku muu olisi tulkinnut kuvaa varmasti täysin eri tavalla.

Savityö

Savityön lähtökohtana oli kasvojen ilmeiden tutkiminen, sekä tunteiden välittyminen. Myös ilmeiden muotokieltä tuli pohtia (esim. vihainen ilme kuvastaa suoria ja kulmikkaita muotoja jne.).
Ihmisten kasvojen piirtäminen ja tässä tapauksessa muovailu on ollut aina minulle vaikeaa. Kasvojen mittasuhteet sekä "korkeuserot" oli vaikea saada niin, että ne olisivat lähellä todellista.
Savi materiaalina on tuttu ja soveltuu hyvin kouluun. Itselleni tehtävä olisi ollut mielekkäämpi, jos kasvot olisivat voineet olla täysin kuvitteelliset ja ei-esittävät. Toisaalta sain harjoitella sitä, mikä tuntuu vaikealta.

Kasvot savesta

Kasvot ovat epäonnistuneet erityisesti suun osalta sekä silmien. Soilmissä ei ole minkäänlaista muotoa ja tasoeroa kasvoihin. Hain kasvoille pelokasta ilmettä, ja se välittyy ehkä hieman.

Hiilipiirros

Hiilipiirroksen lähtökohtana olivat sympoliikka, valöörit sekä oikeat mittasuhteet. Erilaisista (noin 3-4) esineestä tuli sommitella asetelma, joka hahmoteltiin paperille. Oikeiden mittasuhteinen saaminen kuvaan oli tärkeää.
Valitsin luokasta mielenkiintoisen pääkallon, sekä sakset ja teippirullan. Asetelma syntyi hyvin nopeasti. Mielestäni onnistuin kuvaamaan esineitä melko hyvin, sillä ne ovat alkuperäisten näköisiä. Yritin saada kuvaan valöörejä, mutta se ei ole helppoa. Mittasuhteet onnistuivat mielestäni kohtalaisesti. Työ oli melko haastava, mutta pidin hiilellä piirtämisestä, sillä jälki on "kovempaa" ja karskimpaa.

Hiilipiirros

Kuva-analyysin keinot -Kotitentti

Formalistinen (syntaktinen) kuva-analyysi

Formalistinen analyysi keskittyy kuvan rakenteeseen ja muoto-ominaisuuksiin. Tarkastelu perustuu taideteoksen esittämiin viivan, värien, massan tai volyymin ominaisuuksiin. Lähestymistavan vahvuus on siinä, että se kohtaa teoksen ilman takautumia muihin ominaisuuksiin. Abstraktin taiteen geometrisen muodot syrjäyttivät luonnonmuodot, jolloin tämä analyysitapa nousi suosioon 1900-luvun alussa.

Syntaktinen kuva-analyysi pohdiskelee kuvan syntaksia sommittelukeinojen, kuten kuvan pinnan ja rajauksien, muodon, viivan, pisteen, liikkeen, suunnan, valon, varjon, värin ja rytmin avulla. Kuva nähdään tässä pintana, jolle on aseteltu erilaisia hahmoja, värejä, eri suuntaan kulkevia viivoja ja pinnanmuotoja. Se, mitä kuvat esittävät ei ole merkityksellistä.

Wassily Kadinsky, 1900- luvun alkupuoli

Mielestäni kuva on hyvin levoton. Silmä vaeltaa teosta katsoessa paikasta toiseen, välillä on jopa nostettava katse pois kuvasta. Yksityiskohtien tarkastelu vaatii keskittymistä, sillä kokoajan löytyy jotakin uutta ja mielenkiintoista katseltavaa. Koko taidetoksen pinta on ansiokkaasti täytetty väreillä, viivoilla ja ennen kaikkea muodoilla. Sommittelu on onnistunut, sillä taiteilija on käyttänyt hyväksi koko kuvan alaa. Rytmi on hyvin voimakas, tuntuu kuin kuvassa olisi paljonkin liikettä. Värit ovat näyttävän kirkkaat ja tunnelma valoisa, löytyy kuvasta toki myös tummia varjoja. Työssä on käytetty niin kylmiä kuin lämpimiäkin värejä. Osa muodoista on pyöreitä, osa taas kulmikkaita ja kantikkaita. Löydän myös sahalaitaa ja ”hapsuisia” muotoja. Kuvan liike tuntuu kehämäiseltä, niin että se päättyy keskelle.

Ikonologinen kuva-analyysi

Ikonografisessa analyysissa pohditaan muun muassa teoksen aihetta, kertomuksia ja vertauskuvia: pyritään selittämään aiheen sopimuksenvarainen merkitys kirjallisten ja kuvallisten esitystraditioiden tuntemuksen pohjalta, ja tehdään esimerkiksi kuva-aiheiden vertailevaa tutkimusta. Ikonografisessa analyysissa kuva representoi jotakin tunnetun käytännön vuoksi, esimerkiksi koira representoi uskollisuutta tai hyveellisyyttä, luuranko kuolemaa ja pahuutta.

Ikonologia pyrkii tulkitsemaan aiheen sisäistä merkitystä ja sisältöä, kuten kuvan välittämää mailmankatsomusta. Ikonografisessa tutkimuksessa on olennaista selvittää miten teoksen syntyajan katsomusjärjestelmät ja aatteelliset virtaukset ilmenevät teoksessa.

Analyysi vaatii taustalla olevien kulttuuristen piirteiden tuntemusta sekä monen eri alueen tuntemusta. Analyysin heikkous onkin merkittävä kontekstisidonnaisuus.

Erwin Panofskyn (1892-1968) vaiheteoria on hyvin kuuluisa . Hänen metodi korostaa sitä, ettei ole syytä analysoida ainoastaan taideteoksen tyylillisiä ja formaaleja ominaisuuksia, vaan myös niiden sisältöä ja sisäisiä merkityksiä. Se merkitsee, että otetaan huomioon myös, miten teoksen aihe on valittu, mitä on kuvattu, kuka työn on tehnyt, mikä on teoksen syntyajankohta, epookki ja kulttuurinen konteksti.

Eero Järnefelt, Kaski / Raatajat rahanalaiset 1893

Teoksessa on nähtävissä paljon erilaisia vertaukuvia, jotka kertovat ajasta jolloin kuva on maalattu. Teoksen on sanottu olevan kannanotto ajan kurjuudesta ja köyhyydestä. Historian mukaan tuona aikana Suomessa elettiin vuotta, jolloin viljasato oli huono ja ihmiset kärsivät nälänhädästä. Kuvan raatajat ovat selvästi köyhiä, koska tekevät raskasta, ruumillista työtä. ”Rahanalaiset” viittaavat palkollisiin. Kuvan henkilöt kaskeavat epätoivoisesti peltoa viljalle. Ravinnon puute näkyy esimerkiksi etualalla olevasta miehen vartalosta, sillä revenneen paidan alta paljastuu luiseva käsi. Lisäksi on tulkittu, että kuvan nuoren tytön vatsa on turvonnut, toisinsanoen pöhöttynyt.

Nuori tyttö on keskeinen kuvassa. Katse kiinnittyy häneen väistämättä. Ilme ja olemus kertovat kurjuudesta. Katse on hyvin koskettava. Valkean savun on sanottu muodostavan sädekehän tytön päälaelle, joka tekee kuvasta myös uskonnollisen.

Kuvan taka-alalla näkyy kaunis vehreä metsä. Se saattaa kuvastaa toivoa paremmasta. Kauempana taivas on siellä kirkas ja pilvet vaaleita.

Kokemuksellinen (reseptiokeskeinen) kuva-analyysi

Kokemuksellinen eli reseptiokeskeinen kuva-analyysin huomio keskittyy vastaanottajan saamiin elämyksiin, joita kuva tuottaa. Tämä lähestymistapa on poikkeuksellinen. Katsoja luo kuvan sisällön ja tunnelman. Tämän vuoksi lopputulos on hyvin erilainen, katsojasta riippuva.

Katsoja analysoi kuvaa ja miettii omia lähtökohtiaan sille, mikä tekee kuvasta kiinnostavan. Tällöin esille voi nousta useampiakin, keskenään erilaisia tulkintoja. Näiden tulee kuitenkin olla hyvin perusteltuja, jotta erilaisista näkemyksistä voidaan keskustella.

Omassa kuvassani eletään 90- luvun alkua. Kesä on kauneimmillaan. Kuvassa ovat itseni lisäksi äiti, isä sekä tädin mies. Täti on kameran takana ottamassa kuvaa. Olemme kaupungin työläisten kesämökillä uimassa ja saunomassa. Pidän erityisesti paikasta, koska ranta on syvä ja laiturilta saa hyppiä mereen. On meillä omakin mökki, mutta ranta ei vaan ole yhtä syvä.

Ilmeeni on iloinen ja nauran kuvassa. Hiukset ovat kosteat, joten olen jo käynyt uimassa. Taidan olla melko onnellinen. Miehillä taitaa olla saunominen vielä kesken.

Kuva tuottaa minulle vahvoja elämyksiä. Siihen liittyy vahvoja, onnellisia tunteita. Olen aina rakastanut uimista, varsinkin luonnonvesissä ja se näkyy tästäkin kuvasta. Istumme rantakalliolla ja meillä ei ole kiire minnekään. Nautimme kesäillasta. Illasta, koska kävimme uimassa aina kesäiltaisin vanhempien töiden jälkeen. Loma-ajat vietettiin omalla kesäpaikalla.

Semioottinen kuva-analyysi

Semiotiikka on tieteenala, jossa kulttuurin, yhteiskunnan ja yhtä lailla esimerkiksi luonnonilmiöitä tarkastellaan merkkeinä. Semioottinen kuva-analyysi lähtee ymmärtämään teoksen merkitystä merkeistä ja merkkikielestä. Merkkejä tutkitaan ja analysoidaan, jotta niiden tarkoitus ja sanoma saadaan selville. On myös mietittävä merkkien keskinäisiä vaikutussuhteita, eli miten asiat liittyvät toisiinsa. Merkit voidaan nähdä pieninä yksityiskohtina tai laajempina kokonaisuuksina.

Saussuren teorian mukaan merkillä voi olla kaksi tasoa, jotka ovat ilmaisu ja sisältö. Hän jakaa myös merkkijoukot kahtia; paradigmaattiseen(sisältö) ja syntagmaattiseen (merkkien keskinäiset suhteet).

Semiotiikkaan liittyy intertekstuaalisuus; teos voi rakentua jonkun aiemman teoksen pohjalle. Tällöin teoksen merkityksen selvittämiseen tarvitaan aiempien teosten tutkiskelua.

Mainoskuva, Dior 2011

Kuvassa on pariisilainen nainen. Leijuvan naisen taustalla siintää Eiffel- torni. Pariisia pidetään yhtenä maailman muotikeskuksena ja usein ranskalaisia naisia ihannoidaan. Naisen ilme on itsevarma ja jokseenkin viettelevän seksikäs. Tällä halutaan ehkä viestiä, että käyttämällä hajustetta itsevarmuus kasvaa. 

Naisen olkapäällä on ruusu, joka viittaa mahdollisesti siihen että hajuveden tuoksu on ihana kuten ruusunkin. Pinkkiin mekkoon pukeutunut nainen liitää kevyesti ilmapalloilla kohti taivasta ja mukaansa hän on halunnut ottaa pullollisen tuoksua. Pinkki mekko on hyvin tyttömäinen, joten kohderyhmänä ovat ehkä nuoret naiset. Mallin look ei ole liian huoliteltu, vaan esimerkiksi hiukset ovat auki.

Kuva on hyvin tyypillinen kosmetiikkamainos. Mainoksessa kuvataan läheltä kaunista mallia, johon halutaan liittää kauneustuote. Valmistaja antaa oletuksen siitä, että heidän tuotteellaan luodaan ihana nainen, tässä tapauksessa kuin tyylikäs ranskatar.

MÄKILÄHTÖ- Lönnströmin taidemuseossa

"Näyttelyn Mäkilähtö taiteilijat ovat suomalaisen nykykuvanveiston kärkinimiä. Neljän Tampereen seudulla asuvan taiteilijan näyttely peilaa taiteen – ja elämän – peruskysymyksiä. Esiin nousevat havainto ja tilan kokemus, ihmisyys ja luonto. Näyttely on suunniteltu Lönnströmin taidemuseoon." (Lainaus taidemuseon kotisivuilta)

Näyttelyssä on esillä useita upeita töitä. Itseäni eniten puhutteleva teos on Matti Kalkamon Balkan Piñata, 2001. Teoksessa on "jätteestä" valmistettuja , hyvin pelottavan näköisiä koiramaista olentoja. Yksi hahmoista roikkuu köydestä, pää lattiia kohden.

Koirat ovat mielestäni kapisia kulkukoiria. He ovat laittaneet julmasti oman lajinsa edustajan köyden jatkoksi ja katselevat tätä. Teoksen nimessä mainitaan piñata, joka yleensä on leikki tai peli (huvittelumuoto), jossa narusta roikkuvaa artikkelia lyödään niin kauan, kunnes se rikkoutuu. Oma näkemykseni on, että tässä työssä muut otukset huvittelevat narussa roikkuvan kustannuksella. Tapa on julma ja brutaali. Tilanne viittaa teoksen nimen perusteella ehkä itään ja sen levottomuuksiin sekä sisäisiin ristiriitoihin, esimerkiksi Kosovon tilanteeseen. Tässä työssä nousee esiin ihmisyyden kysymyksiä.

Matti Kalkamo, Balkan Piñata, 2001, lujitemuovi, roskat; Out of the Flock, 2011, alumiini; All You Bleed, 2009-2011, vaneri, tulitikut (Kuva Lönnströmin taidemuseo)

Taidekasvatus

Marjo Räsänen painottaa teoksessaan Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus, että kokonaisvaltainen ja johdonmukainen taideopetuksen suunnitteleminen edellyttää, että opettaja on tietoinen erilaisista taideteorioista ja niiden vaikutuksista käytäntöihinsä. Räsäsen mukaan taideopetus lähtee liikkeelle filosofisista kysymyksistä, erityisesti estetiikan näkökulmasta katsottuna. Tämän näkökulman kautta opetuksen ensisijaiseksi tavoitteeksi nousee oppilaan kyky ymmärtää erilaisia ilmenemismuotoja sekä rakentaa kuvia tekemällä ja tulkita identiteettiään (Räsänen.19-24). Kolmioleipämallin kolmas kerros; käsitys kuvallisesta kehityksestä syntyy oppimis- ja taideteorian yhdistelmänä. Oppimismallien merkitys ilmenee myös siinä, millaiseen vuorovaikutukseen opetus perustuu. Leivän toisen kerroksen käsitys kasvatuksesta perustuu tiedonkäsittelyä painottavaan oppimiskäsitykseen, jossa oppiminen perustuu oppijan kokemuksille (Räsänen, 36-38).

Oman taidekasvatushampurilaiseni tarkoitus oli ensisijaisesti olla mahdollisimman houkutteleva ja helposti lähestyttävä. Samaa ajattelen myös omasta kuvataiteen opetuksestani; toivon sen muodostuvan sellaiseksi kokonaisuudeksi, jossa oppilaiden on helppo lähestyä oppiainetta ja toisaalta opetus innostaa tekemään ja kokeilemaan sekä ennen kaikkea nauttimaan. Oma leipäni oli enemmänkin makea ja kakkumainen sekä äärimmäisen värikäs.

Rakensin oman taidekakkuni ympyrän muotoiselle alustalle. Pohja, johon kiinnitin kaikki yksityiskohdat, toimii ikään kuin opetuksen pohjana eli opetussuunnitelmana. Kaikki kakun täyte tarrautuu loppukädessä vakaaseen pohjaan, joka pyöreällä muodollaan kuvastaa kokoaikaista eteenpäin suuntautuvaa liikettä.  Mielestäni myös opetussuunnitelma kehittyy ajassa. Vaikka pohja itsessään on vahva, se on silti yksinään kovin tylsä ja mitään sanomaton. Opettajan tehtävä onkin koota pohjaan sopivat täytteet, ne kaikkein herkullisimmat.

Äkkiseltään katsottuna kakku näyttää syötävältä. Kuitenkin lähempi tarkastelu paljastaa, että vain osa kakun raaka-aineista on oikeasti syötäväksi tarkoitettua ja todellista. Suurin osa kuorrutteesta on keinotekoista ja syömäkelvotonta. Kakun päällinen on heterogeenistä ja jokainen täyte vaatii lähempää tarkastelua omana artikkelinaan. Ajattelen, että myös kuvaamataidon oppiaine mielletään helposti tietynlaiseksi kokonaisuudeksi, jossa opetetaan piirtämään ja maalaamaan. Todellisuudessa, jos pääsee sisälle kuvaamataidon oppiaineeseen, huomaa että kuvataiteen maailma on hyvin moninainen ja useat asiat vaativat lähempää tarkastelua ja pureskeltavaa. Kaikki oppiaineen luonteeseen liittyvä ei ole todellisuutta vaan myös keinotekoiselle ja mielikuvitukselle pitää jättää tilaa. Jokainen täyte voidaan liittää myös oppilaisiin; kaikki ovat erialisia. Opettajan (ennen kaikkea vaikea) tehtävä on tunnistaa oppilaiden henkilökohtaiset vahvuudet ja ohjata heitä hyödyntämään niitä.

Kakun kuorrutus ei ole nätti tai tietyn kaavan mukainen (niin kuin kakut yleensä ovat). Tämä viittaa luovuuteen, jokainen saa asettaa henkilökohtaiset täytteensä parhaaksi katsomallaan tavalla. Oma taidenäkemykseni on jokseenkin mimeettinen, sillä näen kuvallisen kehityksen omalla painollaan etenevänä luonnollisena prosessina, joka parhaimmillaan johtaa yksilölliseen ilmaisuun (Räsänen, 61). Kenenkään oppilaan ei mielestäni tarvitse kopioida opettajan tai toistensa tuotoksia. Oppimisprosessiin kuuluu vuorovaikutus ja keskustelu. Minkälainen keskustelu saadaan aikaan 22 samanlaisesta työstä? Tai vastaavasti tilanteessa, jossa jokainen oppilas on toteuttanut omat visionsa ja ideansa? Tietysti oppilailta odotetaan ja vaaditaan jonkinlaista tekniikoiden hallintaa, mutta niiden soveltaminen saa mielestäni jäädä lapsen omaan harkintaan. Vapaassa tekemisessä on tietenkin raamit, niin kuin kakussakin. Eihän täytteet pursua liiaksi pohjan yli.

Lähde

Räsänen, M. 2008. Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus. Gummerus